Kani säpsähti. Hän huomasi turpeat,haavoittuneet tassunsa yrittäessään nousta maasta ylös. Kani jäykistyi. Hän tunsi valtavaa kipua oikeanpuoleisessa poskessaan. Kanilta puuttui osa viiksistä. Kani tunsi kitkerää palaneen lemua ympäristöstään. Läpitunkeva haju sai Kanin melkein oksentamaan, ilmassa oli vielä savua. Vapisevilla käpälillään Kani yritti nousta varovaisesti ylös, joutuen samassa luovuttamaan. Jalat eivät antaneet myöten. Kani vilkuili sumuisella katseellaan ympärilleen. Silmiään tiristäen se yritti hämytä eteenpäin nähdäkseen jotain. Hänen silmiään kirvelsi, sumun peittämä katse lasittui ja pienet kyyneleet valuivat Kanin silmistä poskia pitkin vahingoittuneille viiksille.Viiksillään kani ei tuntenut mitään, kuin osa hänen aisteistaan olisi palanut. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kani yritti nousta uudelleen ylös ja onnistui. Samassa hän pysähtyi äkkinäisesti, hänen oikeassa kyljessään oli pieni haava. Kani nuolaisi hellästi haavaansa ja nyppi verisestä painaumasta suurimman lian pois, olo parani hieman. Ontuen kani lähti loikkimaan eteenpäin etsien jotakin, mitä tahansa. Kani näkin jotakin hyvin kauhistuttavaa,  tätejä, setiä, serkkuja ja ystäviä. Kani näki ympärillään kaikki tuttunsa makaavan maassa pitkät koivet maata nuolemassa- elottomina. Entinen valkea villikanien kirjo oli menehtynyt, jäljellä olisi enää vain katkera palanut muisto suuresta perheestä, perheestä joka yritti varjella tarkoin vuosisatoja kestänyttä salaisuuttaan- kanit elävät hyvin, hyvin vanhoiksi.Villikanien perheestä ei olisi jäljellä kuin Kani.Nyt Kani on yksin maailmassa. Pienenä kani oli jo menettänyt vanhempansa ja sisarensa, kuinka hän voisi nyt elää ilman perhettään. Kani yritti vinkuvalla äänellään kysyä, oliko kukaan selviytynyt.

 

-Kuuleeko kukaan?

 

Kani ei ensin kuullut mitään, humiseva hiljaisuus vastasi kanin epätoivoon saada selvyyttä tapahtuneeseen. Kani painoi surullisena päänsä alas, ja nyyhkytti. Kaikki oli menetetty, eikä kani tiennyt, miksi. Miksi tällaista piti tapahtua? Eiväthän kanit olleet tehneet mitään väärää.

Yhtäkkiä Kani kuului hienoista ininää, joku olisi vielä elossa! Kani yritti vahingoittuneilla käpälillään pyrkiä haavoittuneen luokse. Vain vaivoin se pääsi toisen kanin luo ja näki hahmon sätkivän hieman maassa. Hetken tutkiskelun jälkeen Kani kykeni tunnistamaan hennon olennon serkukseen. Serkun haavat vuosivat verta. Puhtaan valkea turkki oli kuin musta nokirypäs. Varovaisesti Kani tarrasi Serkkuun kiinni ja yritti raahata tämän läheiseen, räjähdyksen muodostamaan onkaloon turvaan. Serkku vikisi, mutta kani yritti lohduttaa.

 

-Yritä kestää, pian pääsemme turvaan.

 

Kani asetti serkkunsa onkaloon makaamaan pitkittäin ja tutki, löytyisikö ympäriltä vielä joku muu. Ympäristö oli eloton, kukaan muu ei olisi selviytynyt. Hento tuuli kuljetti savua eteenpäin kuin viestiksi kauhusta kauempana oleville eläimille. Kani tutki Serkkua, serkun haavat vaativat välitöntä hoitoa, Kani ryhtyi puhdistamaan haavoja, joista osa peittyi kanin kyynelistä. Varovaisilla nuolaisulla se poisti pahimman kivun, ja Serkku nukahti. Epätoivoissaan Kani rukoili Serkun selviytymistä. Äkkiä Kani kuuli valtavia tömähdyksiä. Joku oli tulossa! Kani painautui tiivisti Serkun kylkeen, jotta heitä ei nähtäisi. Valtavat, isot jalat pyörivät kuolleiden sukulaisten ympärillä. Pian jalkojen seuraan ilmestyi useampi pari suuria jalkoja, ihmisiä! Ihmiset noukkivat kuolleet kanit pois. Kani tärisi. Hän pelkäsi ja suri samaan aikaan, viha valtasi kanin hauraan, vahingoittuneen kehon. Kanin teki mieli juosta ihmisten luokse ja satuttaa heitä. Satuttaa, juuri niin kuin he olivat satuttaneet häntä. Kani ei olisi kuitenkaan mahtanut mitään ihmisille, Kanin oli jäätävä onkaloon katselemaan kun hänen perheensä vietäisiin raa´asti pois. Kani itki. 

 

Kani säpsähti. Hän katseli ympärilleen ja hämmentyi. Kani oli huoneessa, ihmisten huoneessa. Ymmällään Kani katseli ympärilleen ja vapisi. Kani oli ihmeissään, missä hänen Serkkunsa oli?

 

-Äiti, tule katsomaan! Aamu-uutisissa kerrotaan, että Borneossa on jäänyt kiinni Villikanien turkisten salametsästäjiä! He olivat räjäyttäneet ison pommin ja jääneet kiinni lastatessaan kaneja autoihinsa!

 

Tyttö nosti vapisevan kanin syliinsä ja silitti tätä hellästi.

 

-Onneksi sinä, Kani, olet täällä.